Eilen oli raskas päivä. Jouduin viemään vanhuksen viimeiselle matkalle. 12 vuotta taapersimme taivalta yhdessä, mutta nyt on hyvä olla. Pikkuhiljaa näkö, kuulo ja tassuttelu hiipui, ehkä olisimme voineet vielä pariviikkoa selvitä. Parempi näin, koiruus kuitenkin vielä omilla tolpillaan käveli. Ikävä on, mutta muistot säilyy.

Minä en nyt millään hoksaa, miten kuvia saa siirreltyä tekstin alle. Johonkin kansioon kyllä, mut mistäs ne sit löytyy. Käsityöbuumi jatkuu. Eilen tyttärelle tulaisiksi pari valkoista virkattua mattoa ja yksi oma seinäkoristemalli "Lumme",  Ikkunanpokat jäi vielä odottamaan. Alkaa  tytärillekkin iskeä maalaisromanttisuus:)

Minä lähden etsimään oksia ja rupean kokoamaan niistä sydämiä myyntiin, (ainahan voi toivoa jonkun kiinnostuvan). Työt tosin haittaa vapaapäivän viettoa. Miksi on niin vaikea sanoa välillä ei, saati sit tarjota itse kyseistä päivää.

Tämä ei ollutkaan ihan helppo nakki, blogin luominen. Pitäisi varmaan istua ihan ajan kanssa ja tutkia mahdollisuuksia. Työt alkaa lähestyä, joten tämä jääköön nyt hautumaan.